Noniin, vihdoinkin sain yhdennentoista osan valmiiksi!
Tiana nautti arjesta. Hän opetti Viiville uusia taitoja ja tyttö jumaloi äitiään.
Mitähän Esa olisi tuumannut, jos olisi tiennyt mitä kaikkea nämä kaksi tekivät, sillä aikaa kun hän oli töissä ja Benjamin koulussa... Tiana ei nimittäin ollut mikään nipottaja, hän kyllä piti lapsistaan hyvää huolta, omalla tavallaan.
Benjamin oli saanut paljon ystäviä koulusta ja Oskari Jortikka vieraili heillä usein. Pojilla oli hyvin hauskaa keskenään eikä Oskarin mielipuoli-luonne ainakaan hidastanut menoa.
Tiana oli edelleen aivan hurmioitunut videopeleistä ja viettikin ison osan päivästä kännykällä tai tietokoneella. Toki hän puollusteli asiaa sillä, että hänen työnsä (E-urheilija) vaatii taitojen ylläpitoa.
Eräänä päivänä Tiana oli sairastunut Tirskuvaan. Hän selitti Viiville vitamiinien tärkeydestä, mutta tyttö naureskeli vain: "ättä näyttää tiikeliltä".
Tianan ja Viivin syntymäpäivät lähestyivät. Esa halusi yllättää vaimonsa ja aikoi tehdä heille suklaakakun.
Esa ei ollut kovin kätevä sim ja monesti kokkaillessaan jotain ainesosaa saattoi lorahtaa vähän liikaa - mutta tällä kertaa hän oli onnistunut ja oli hyvin ylpeä itsestään.
Esa hurrasi vaimolleen niin innoissaan, että silmät meinasivat pullahtaa päästä... Tiana oli hyvillään kakusta ja aikuistui tyytyväisenä.
Ja tosiaan, samalla oli se päivä, jota kaikki olivat odottaneet: Viivi kasvaisi lapseksi! Tiana ajatteli kyllä hyvin haikeana, että enää hänellä ei olisi pikkulasta, jonka mielestä äiti olisi paras sim maailmassa.
Kaikki perheenjäsenet katsoivat innoissaan Viivin kasvamista.
Viivistä kasvoi kaunis, joskin hieman pyöreä sim. Hänen tavoitteensa on tulla lapsineroksi ja piirteeksi hän peri vanhempiensa tuittupäisyyden.
Benjamin virnuili siskolleen, vihdoinkin hänellä olisi samanikäinen leikkikaveri talossa! Ja ehkä pikkusiskoa voisi vähän huiputtaakin silloin tällöin...
Lapset leikkivätkin yhdessä koko illan, niin että nukahtivat lopulta kesken kaiken sohvalle.
Esalla sujui töissä hyvin. Hänen silmissään siinti jo toinen ylennys. Tosin nyt hän oli saanut potilaakseen Benjaminin ystävän Oskarin ja hän oli melko huolestunut pojan pahanlaatuisesta korvatulehduksesta, nimittäin valo tuli jo toisesta korvasta ulos... Mutta osaavan henkilökunnan käsissä Oskarikin parani hetkessä.
"On tämä kahvi vain ihmeellistä", hän ihasteli monesti raskaan työpäivän lomassa.
Pian oli myös Esan vuoro kasvaa aikuiseksi. "Isät kasvavat niin äkkiä", Viivi ajatteli leikkisästi Esan puhaltaessa kynttilöitä.
Esa oli tyytyväinen, hänestä tuntui, että hän pystyisi mihin vain.
... mutta hän joutui huomaamaan, että Viivin voittaminen väittelyssä oli kerta kerralta hankalampaa.
Eräänä iltana Hannah oli päättänyt ilmestyä tyttärenpojalleen, hän halusi oppia tuntemaan lapsenlapsensa, vaikka olikin jo kuollut. Benjamin vilkuili mummiaan kulmiensa alta ja lopulta uskalsi pyytää tältä apua läksyissä.
Viivi oli eräänä yönä herännyt juomaan lasin vettä, ja takaisin tullessaan oli kuullut jonkun soittavan pianoa. Hän tarkkaili läpikuultavaa hahmoa turvallisen matkan päästä ja kuunteli hänen soittoaan lumoutuneena. Sitten hän tajusi, että hahmon täytyi olla hänen mumminsa haamu, mistä Benjamin oli hänelle kertonut.
Tianalla alkoi useimmiten olla alakuloinen olo ja hän tunsi olonsa nuutuneeksi. Hän ei enää nauttinut arjesta samalla tavalla kuin ennen, mutta yritti selittää sitä vain pienenä ikäkriisinä.
Tiana ja Esa myös riitelivät useammin, Esa joutui pyytämään monesti anteeksi, kun oli suututtanut vaimonsa vahingossa jollain pikkujutulla.
Lapsilla oli sentään toisensa, vanhempien riidat eivät kuitenkaan olleet niin pahoja, että lapset olisivat sen enempää niistä huolestuneet.
Mutta Tianan käytös ei ollut vain ohimenevää ikäkriisiä. Alkanut syksy oli saanut hänet entistä alakuloisemmaksi ja hän vietti monet päivät vain maaten sohvalla vanhoissa verkkareissa.
Myös lapset alkoivat huolestua äidistään, mutta hän ei innostunut heidän pyynnöistään lähteä ulos leikkimään.
"Mitä minä teen, en jaksa ilman teitä", hän nyyhkytti monesti vanhempiensa haudalla. Hän oli juuri ja juuri ennättänyt kasvaa nuoreksi aikuiseksi, kun hänen äitinsä oli kuollut ja isä oli menehtynyt jo aikaisemmin. Hänellä oli ollut kova tarve toteuttaa vanhempiensa toive suvun jatkumisesta, joten nyt kun lapset olivat jo hiukan vanhempia, hän ei tiennyt mitä tehdä. Lisäksi hän muisteli vauva-aikaa kovasti kaivaten, mutta tiesi, että heidän lapsilukunsa oli täynnä.
Tietämättä mitä tehdä, Tiana uppotui vain entistä enemmän tietokoneiden maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti