12. Kuumat paikat

Viivi oli herännyt painajaiseen. Hän ei muistanut unta kunnolla, mutta Tiana oli ollut siinä. Viivi toivoi joka aamu, että äiti olisi jo paremmassa kunnossa.

Benjamin sai monesti käyttää kaiken luovuutensa siskonsa piristämiseksi ja lopulta aina saikin hymyn siskonsa huulille.

Benjamin oli sisaruksista vanhempi, eikä ollut niin huolissaan äidistään. Hän luotti siihen, että sairaalassa työskentelevä isä saisi Tianan kyllä parannettua.

Benjamin oli ahkeroinut läksyjen parissa ja saikin vihdoinkin ensimmäisen kympin! Hän juoksi innoissaan kotiin, nyt hän voisi piristää äitiään hyvällä numerolla.

Viivikin yritti olla murehtimatta tilannetta liikaa ja suuntasi energiansa sen sijaan vanhempiensa auttamiseen. Hän oli reipas tyttö ja huolellinen kotiapuri.

Sisaruksista oli toisilleen seuraa, mutta he myös auttoivat toisiaan kiltisti.
"Hei Ben, auta mua vähän näissä kertolaskuissa", Viivi pyysi veljeltään läksyjä tehdessä.

"No koita laskea itse, mulla on omiakin läksyjä", häntä ärsytti välillä, kun koulussa kaikki kysyivät häneltä aina vastauksia.

"No mut sä oot niin fiksu, mä voin sit siivota sun huoneen", Viivi aneli. 

"Ai, no okei, voin mä auttaa", hän vastasi hyvillään, tämä oli hänelle parempi sopimus.

Tiana ei ollut edelleenkään kovin hyvässä kunnossa ja sen huomasi. Hän ei edes suostunut syömään ruokapöydässä muiden kanssa.

Ja hän aiheutti myös konkreettisempiakin ongelmia.

"Ööm kulta, mihin meidän rahat on kadonnu, ajattelin maksaa laskuja..?", Esa kysyi varovasti vaimoltaan.

"Kone meni rikki, kutsuin hätäkorjaajan.", Tiana töksäytti.

"Aha, selvä. Mistäs me nyt repäistään kaks tonnia?" Esa kysyi ärtyneesti. Mutta Tiana oli jo portaikossa.

Seuraavat pari päivää Esa vietti tiiviisti puutarhassa, keräten kaiken sadon ja myi sen sitten torilla. Ja niin he saivat taas rahat laskuihin.

Vaikka Viivi ei ollut vielä saanut omaa kymppiään, ei hänkään tyhmä ollut. Hän halusi tulla lapsineroksi ja useimmiten voittikin veljensä shakkipelissä.

"En jaksa tuhlata aikaani tuollaisiin hössötyksiin, mä meen tekemään läksyjä", Benjamin tokaisi yhden hävityn pelin jälkeen.

Kun veljeä ei huvittanut pelata, Viivi teki erilaisia kokeita kemistinpöydällä. Se oli tarkkaa puuhaa.

Ajan kuluessa Tiana oli vihdoin alkanut piristyä. Nyt hän jaksoi jo innostua töistäkin ihan uudella tarmolla. Eräänä päivänä hän sai myös ylennyksen, kaikkien yllätykseksi. Pro-pelaajaksi pääseminen toi uutta potkua töihin.

Tiana kiinnitti myös lapsiin enemmän huomiota, vaikka vielä viihtyikin kotivaatteissaan. Viivi oli ikionnellinen äitinsä muutoksista.

Benjamin oli yhtä sosiaalinen kuin ennenkin, mutta oli nyt monesti vetäytynyt talon hiljaisimpaan nurkkaan puhumaan kännykkäänsä. Viivi kiusasi Beniä ja sanoi hänen puhuvan tytölle, mutta sitä Ben ei ainakaan myöntäisi! Hän oli myös kasvattanut hiuksiaan ja piti uudesta tyylistään, hän ajatteli näyttävänsä vanhemmalta.

Esa oli keskittänyt kaiken energiansa töihin ja oli vihdoin saanut haluamansa ylennyksen, hän oli nyt lähihoitaja. Nyt hän pystyi muun muassa kuvaamaan potilaan kehon ja potilaana oli jälleen kerran Benjaminin ystävä Oskari.

Lisäksi Esa pystyi antamaan rokotteen ja kuvaamaan potilaan röntgenlaitteella.

Esan ja Tianan suhde oli alkanut piristyä huomattavasti.

"Olen kaivannut sinua", Esa mutisi suudelmien välistä.

Tiana tunsi pitkästä aikaa olevansa oma itsensä. Hän muutti hiustyyliään ja uskalsi jopa ihmisten ilmoille shoppailemaan.

Ja hän huomasi, ettei ollut menettänyt kauneuttaan mihinkään.

Perheen kannustuksen lisäksi häntä oli auttanut urheilu. Vihdoinkin hänellä olisi aikaa kunnon salitreeniin.

Eräänä iltana Viivi oli jälleen tekemässä kokeita, mutta jokin meni vikaan. Maljasta löyhkäävä aine sai Viivin ihan pökkyrään. Hän ei meinannut huomata, että kemistinpöytä oli syttynyt tuleen.

Pian pöytä roihusi liekeistä! Silloin Viivikin tajusi siirtyä kauemmas, vaikka pökkyrässä oli lähinnä suuttunut keskeytyneestä kokeesta.

Miten Viivin käy, saadaanko palo sammutettua ajoissa?

11. Tummia pilviä

Noniin, vihdoinkin sain yhdennentoista osan valmiiksi!

Tiana nautti arjesta. Hän opetti Viiville uusia taitoja ja tyttö jumaloi äitiään.

Mitähän Esa olisi tuumannut, jos olisi tiennyt mitä kaikkea nämä kaksi tekivät, sillä aikaa kun hän oli töissä ja Benjamin koulussa... Tiana ei nimittäin ollut mikään nipottaja, hän kyllä piti lapsistaan hyvää huolta, omalla tavallaan.

Benjamin oli saanut paljon ystäviä koulusta ja Oskari Jortikka vieraili heillä usein. Pojilla oli hyvin hauskaa keskenään eikä Oskarin mielipuoli-luonne ainakaan hidastanut menoa.

Tiana oli edelleen aivan hurmioitunut videopeleistä ja viettikin ison osan päivästä kännykällä tai tietokoneella. Toki hän puollusteli asiaa sillä, että hänen työnsä (E-urheilija) vaatii taitojen ylläpitoa.

Eräänä päivänä Tiana oli sairastunut Tirskuvaan. Hän selitti Viiville vitamiinien tärkeydestä, mutta tyttö naureskeli vain: "ättä näyttää tiikeliltä". 

Tianan ja Viivin syntymäpäivät lähestyivät. Esa halusi yllättää vaimonsa ja aikoi tehdä heille suklaakakun.

Esa ei ollut kovin kätevä sim ja monesti kokkaillessaan jotain ainesosaa saattoi lorahtaa vähän liikaa - mutta tällä kertaa hän oli onnistunut ja oli hyvin ylpeä itsestään.

Esa hurrasi vaimolleen niin innoissaan, että silmät meinasivat pullahtaa päästä... Tiana oli hyvillään kakusta ja aikuistui tyytyväisenä.

Ja tosiaan, samalla oli se päivä, jota kaikki olivat odottaneet: Viivi kasvaisi lapseksi! Tiana ajatteli kyllä hyvin haikeana, että enää hänellä ei olisi pikkulasta, jonka mielestä äiti olisi paras sim maailmassa. 

Kaikki perheenjäsenet katsoivat innoissaan Viivin kasvamista.

Viivistä kasvoi kaunis, joskin hieman pyöreä sim. Hänen tavoitteensa on tulla lapsineroksi ja piirteeksi hän peri vanhempiensa tuittupäisyyden.

Benjamin virnuili siskolleen, vihdoinkin hänellä olisi samanikäinen leikkikaveri talossa! Ja ehkä pikkusiskoa voisi vähän huiputtaakin silloin tällöin...

Lapset leikkivätkin yhdessä koko illan, niin että nukahtivat lopulta kesken kaiken sohvalle.

Esalla sujui töissä hyvin. Hänen silmissään siinti jo toinen ylennys. Tosin nyt hän oli saanut potilaakseen Benjaminin ystävän Oskarin ja hän oli melko huolestunut pojan pahanlaatuisesta korvatulehduksesta, nimittäin valo tuli jo toisesta korvasta ulos... Mutta osaavan henkilökunnan käsissä Oskarikin parani hetkessä.

"On tämä kahvi vain ihmeellistä", hän ihasteli monesti raskaan työpäivän lomassa.

Pian oli myös Esan vuoro kasvaa aikuiseksi. "Isät kasvavat niin äkkiä", Viivi ajatteli leikkisästi Esan puhaltaessa kynttilöitä.

Esa oli tyytyväinen, hänestä tuntui, että hän pystyisi mihin vain.

... mutta hän joutui huomaamaan, että Viivin voittaminen väittelyssä oli kerta kerralta hankalampaa.

Eräänä iltana Hannah oli päättänyt ilmestyä tyttärenpojalleen, hän halusi oppia tuntemaan lapsenlapsensa, vaikka olikin jo kuollut. Benjamin vilkuili mummiaan kulmiensa alta ja lopulta uskalsi pyytää tältä apua läksyissä.

Viivi oli eräänä yönä herännyt juomaan lasin vettä, ja takaisin tullessaan oli kuullut jonkun soittavan pianoa. Hän tarkkaili läpikuultavaa hahmoa turvallisen matkan päästä ja kuunteli hänen soittoaan lumoutuneena. Sitten hän tajusi, että hahmon täytyi olla hänen mumminsa haamu, mistä Benjamin oli hänelle kertonut. 

Tianalla alkoi useimmiten olla alakuloinen olo ja hän tunsi olonsa nuutuneeksi. Hän ei enää nauttinut arjesta samalla tavalla kuin ennen, mutta yritti selittää sitä vain pienenä ikäkriisinä.

Tiana ja Esa myös riitelivät useammin, Esa joutui pyytämään monesti anteeksi, kun oli suututtanut vaimonsa vahingossa jollain pikkujutulla.

Lapsilla oli sentään toisensa, vanhempien riidat eivät kuitenkaan olleet niin pahoja, että lapset olisivat sen enempää niistä huolestuneet.

Mutta Tianan käytös ei ollut vain ohimenevää ikäkriisiä. Alkanut syksy oli saanut hänet entistä alakuloisemmaksi ja hän vietti monet päivät vain maaten sohvalla vanhoissa verkkareissa.

Myös lapset alkoivat huolestua äidistään, mutta hän ei innostunut heidän pyynnöistään lähteä ulos leikkimään.

"Mitä minä teen, en jaksa ilman teitä", hän nyyhkytti monesti vanhempiensa haudalla. Hän oli juuri ja juuri ennättänyt kasvaa nuoreksi aikuiseksi, kun hänen äitinsä oli kuollut ja isä oli menehtynyt jo aikaisemmin. Hänellä oli ollut kova tarve toteuttaa vanhempiensa toive suvun jatkumisesta, joten nyt kun lapset olivat jo hiukan vanhempia, hän ei tiennyt mitä tehdä. Lisäksi hän muisteli vauva-aikaa kovasti kaivaten, mutta tiesi, että heidän lapsilukunsa oli täynnä.

Tietämättä mitä tehdä, Tiana uppotui vain entistä enemmän tietokoneiden maailmaan.