3. Kasvua

Hannah oli erittäin tyytyväinen itseensä. Hän oli juuri saanut ylennyksen ja päässyt vihdoin suuntautumaan urallaan muusikoksi. Nyt hänen tiensä tähtiin voisi todellakin alkaa. Ensin hän joutuisi tosin tyytymään mainossäveltäjän hommiin.

Taloon piti tietenkin hankkia flyygeli, jotta Hannah pystyisi vaivatta harjoittelemaan myös sen soittamista. Flyygeli oli kallis tikki, mutta sohvan myyminen auttoi hieman.

Myös Travis sai parin päivän päästä ylennyksen, hänen uusi työnimikkeensä oli kehityksen kapteeni. Ellenin luokkakaveri Niko vieraili myös monesti heidän luonaan ja nyt hän oli jopa intoutunut tanssimaan Travisin kanssa.

Petra ja Ellen olivat hyvin kilttejä ja avuliaita lapsia. Välillä Hannahia kauhistutti tuleva teini-ikä, kasautuisiko kaikki kiukuttelu pariin seuraavaan vuoteen?

Pian oli Hannahin aika kasvaa aikuiseksi. Hän toivoi että he kaikki pysyisivät yhtä terveinä kuin tähänkin asti.

Myöhemmin illalla, kun Hannah ja Travis olivat hieman juhlistamassa Hannahin syntymäpäivää...

... Petra koki suuren järkytyksen mennessään nukkumaan. Ei ehkä ole kovin hyvä idea, että lasten makuhuoneeseen pitää kulkea vanhempien huoneen läpi? 

Lasten mentyä nukkumaan, Hannah panikoi Travisille tapahtunutta.

"Apua, mitä meidän pitäisi tehdä? Petra-raukka sai varmasti elinikäiset traumat siitä näystä".

"Äläs nyt kulta. Hän on jo sen verran iso tyttö, että tietää kyllä, ettei haikara tuo vauvoja. Kyllä hän siitä tokenee", Travis yritti rauhoitella.

 Ja niin, haikara ei tosiaan tuo vauvoja. Ei myöskään Hannahille.

Hannah oli hyvin surullinen raskaustestin tuloksesta, ja vietti koko päivän sängyssä itkien. Hän olisi niin halunnut saada vielä yhden lapsen, halunnut vielä kerran kokea lapsen potkivan mahassaan, vielä kerran opettaa lapsen puhumaan ja kävelemään. Tuntea olevansa jollekin se maailman tärkein sim.

Murehtimiselle ei kuitenkaan ollut aikaa, sillä kaksosten syntymäpäivä oli käsillä! Hannah oli leiponut heille maukkaan suklaakakun ja siivonnut talon lattiasta kattoon.

  Petra puhalsi kynttilät sammuksiin, toivoen komeaa prinssiä ja isointa palaa kakusta. 

Ellen taas oli epävarmempi siitä, mitä haluaisi. Hän toivoi vain löytävänsä paikkansa maailmasta. 

Kynttilöiden puhallus ei mennyt Ellenillä ihan putkeen, mutta se ei näytä vaikuttaneen leveään hymyyn.

Petrasta kasvoi nätti tyttö. Hänelle arpoutui kalastajaässä-tavoite ja luonteenpiirteinä on keräilijä, nörtti ja luova.

Ja Ellen taas... Hänen tavoitteekseen tuli olla yhteiskunnan vihollinen, luonteenpiirteinään katala, nörtti ja lapsikammoinen. Hän hankki useamman tatuoinnin ja halusi muutenkin tuoda räiskyvää luonnettaan esille, toivoen samalla, että se pitäisi ärsyttävät naapurin kakarat loitolla...

(Minä pidin enemmän Ellenistä kaksosten ollessa lapsia, mutta näillä piirteillä perijäsuunnitelmat muuttuu...) 

Erilaisista luonteistaan huolimatta, tytöt olivat edelleen ylimmät ystävykset.

Illalla Travis meni Hannahin luo kysymään, olisiko nyt hyvä aika lapsenteolle. Toista kertaa ei tarvinut kysyä.

Hannah oli pakahtua onnesta! Tällä kertaa raskaustesti oli positiivinen.

"Minulla on ilouutisia! Kuten tiedät Petra, olemme haaveilleet Travisin kanssa vielä yhdestä lapsesta. Ja arvatkaa, minä olen raskaana!", Hannah huudahdi päivällisen syötyään.
"Voi, ihanko totta!" Travis oli haltioissaan ja toivoi salaa saavansa pienen pojan.
Petra myös onnitteli äitiään ja odotti pääsevänsä hoitamaan pikkusisarusta. Ellen luuhasi kaupungilla sillä hetkellä, mutta oli kyllä ihan onnellinen vanhempiensa puolesta. Kunhan hänen ei vain tarvitse osallistua lapsen hoitoon...


Oceanien perheellä ei edelleenkään ollut kovin paljoa rahaa ja jatkuvasti löytyi jotain korjattavaa. He säästivät rahaa isoon remonttiin, mutta se oli hidasta. Varsinkin nyt kun uusi vauva oli tulossa.

Petra oli päättänyt helpottaa vanhempiensa tilannetta ja pääsi osa-aikatöihin läheiseen kahvilaan. Hän heräsi arkisin kukonlaulun aikaan, jotta kerkesi olla pari tuntia töissä ennen koulun alkua.

Hannahin alkuraskaus oli paljon tuskaisempi kuin kaksosia odottaessa. Pahoinvointi oli jokapäiväistä ja monet hajut - erityisesti kahvi - ällöttivät häntä.

Lukion käyminen oli paljon raskaampaa kuin peruskoulun, tytöt huomasivat sen varsin nopeasti. Varsinkin koeviikot olivat rankkoja. Lisäksi Petralla työt veivät energiaa.

Ellenkin oli varovaisen kiinnostunut äitinsä kasvavasta vatsasta. Hän kyllä teki selväksi, ettei häntä saa koskaan jättää kahdestaan lapsen kanssa.

Elleniä ei todellakaan lapset kiinnostaneet, ne olivat lähinnä ällöjä. Ja vähän pelottaviakin, sellaisia avuttomia olentoja, joihin liittyi liikaa vastuuta. Eikä hän oikein kaksilahkeisistakaan perustanut. Sen sijaan hän oli vasta tavannut Aadan, mukavan simin jonka kanssa juttu luisti.

Hannahin raskaus oli edennyt rauhallisesti, nyt kun alkuraskaudesta oli päästy ohi. Hän oli nauttinut viimeisestä raskaudestaan, ja olo oli hieman haikea. Siitä huolimatta hän oli jo valmis synnyttämään, mutta pienokaista ei vain kuulunut. 

Hannah ja Travis olivat myös alkaneet keskustella tulevasta perijästä. He olivat tulleet siihen tulokseen, että Ellen se ei ainakaan voisi olla. He halusivat antaa Ellenin olla oma lapsikammoinen itsensä, eivätkä painostaa häntä suvun jatkamiseen. Jäljelle jäivät Petra, sekä heidän syntymätön lapsensa. Petrassa kyllä olisi ainesta perijäksi, mutta he eivät halunneet päättää mitään ennen kuin viimeinenkin lapsi olisi syntynyt.

Tällainen osa tälläkertaa! Seuraava osa alkaakin Hannahin synnytyksellä ja useammat syntymäpäivät on taas tiedossa.